Tanssi on koko perheen harrastus
Lackmannin perheeseen kuuluvat isä Samuel, äiti Päivi sekä tyttäret; 14-vuotias Anna ja aivan pian 16 vuotta täyttävä Laura. Tytöt ovat aloittaneet kilpatanssiharrastuksen 8-vuotiaina. Molemmilla tytöillä ovat tanssiparit välillä vaihtuneet ja Laura aloitti muutama kuukausi sitten treenaamisen uuden tanssiparin kanssa. Uuden parin myötä Laura on jo saanut kokea hyvää kilpailumenestystä nuorisoluokassa. Myös Anna-sisko on ollut iloinen Lauran puolesta, kun siskon kova harjoittelu on tuonut tulosta. Roolit harjoitussalilla ovat vaihtuneet. Vielä muutama vuosi sitten vanhemmat pystyivät antamaan ohjeita ja neuvoja lapsilleen tanssin saloista. Nyt on jo niin, että tyttäret opastavat vanhempiaan harjoitussalilla. Kyllä se on ollut oppimisen paikka, että osaa ottaa vastaan ohjeita omilta lapsiltaan, tuumaa Samuel.
Paljolti puheenaiheet nivoutuvat tietysti tanssin ympärille. Toisaalta aihepiirit laajenevat usein ihmissuhdeasioihin ja arvokeskusteluihin, sillä tanssimaailma opettaa yllättävän paljon erilaisia taitoja. Illat tahtovat venyä myöhään, kun juttua riittää iltapalapöydässä luvattoman paljon. Treenisalilta tullaan usein yhdeksän jälkeen ja venyttelyyn ja lihashuoltoonkin pitäisi jäädä aikaa. Joskus tyttäret ehtivät tehdä läksytkin vasta illalla, mutta koulumenestystä se ei onneksi ole haitannut, todennäköisesti päinvastoin. Keskittymiskyky on harrastuksen myötä kasvanut ja läksyjen teko ja kokeisiin luku onnistuu vaikka tanssisalin hälyssä.
Kisapäivän aamuna työnjako on ennalta sovittu. Perheen isä hoitaa eväiden laiton ja tavaroiden pakkaamisen autoon. Naisväki laittaa yhdessä kisameikit ja kampaukset. Siihen sitä aikaa kuluu yllättävän paljon, varsinkin jos samalla kertaa kilpailee kaikki perheen kolme naista. Kisa-aamun valmisteluihin kuuluu meikit, kampaukset, tekoripsien liimaus ja rusketusten viimeistelyt. Harrastuksen alkuvaiheessa kaikki oli yksinkertaisempaa, kun kilpailtiin alemmissa taitoluokissa, mutta nyt kaikki tavoittelevat jo hyvää menestystä SM- ja GP- kisoissa.
Kisoissa perheenjäsenet kannustavat ja huoltavat toisiaan. Videot ovat hyvä apu ja kuvaaja löytyy useimmiten omasta joukosta. Vaikka kissareissulta tullaan yleensä myöhään kotiin, niin silti useimmiten täytyy vähän katsoa videolta miltä se oma tanssi tällä kertaa oikein näytti. Toisten arvioinnin hyväksymistä tämä kilpatanssi ainakin opettaa, sillä yhdessä pohditaan ja mietitään miltä tanssi näytti, mikä sujui hyvin ja missä olisi parannettavaa. Erityisen hienoa on ollut huomata, kuinka omat lapset kannustavat ja antavat positiivista palautetta omille vanhemmilleen, pohtii Päivi.
Ovatko perheen vanhemmat kilpailleet tyttöjä vastaan? Periaatteessa se olisi mahdollista pienemmissä aluekilpailuissa, jos Lauran taitoluokkaa ei ole kisaohjelmassa. Tuolloin hänellä on mahdollisuus kisailla vastaavassa yleisessä luokassa. Senioriluokassa kilpailevilla vanhemmilla on vastaava mahdollisuus mennä ikäluokissa yksi pykälä alaspäin yleiseen luokkaan. Tulos vain taitaisi olla 6-0 tyttären hyväksi, nauraa perheen isä.
Edellinen : Eräs paritanssitarina Seuraava : Tanssilattiaa kuluttamaan

